Muumi lastenmuki Muumipeikko (1957)

Kaj Franck

Kaj Franck syntyi 9. marraskuuta 1911 Viipurissa. Hän oli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasi- ja keramiikkamuotoilijoita. Vuonna 1932 Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi. Valmistumisen jälkeen Franck toimi luettelopiirtäjänä, sisustussuunnittelijana, näyteikkunasomistajana, sekä kalustesuunnittelijana. Franck toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950–1973. Tämän lisäksi hän toimi opettajana Taiteellisessa oppilaitoksessa vuonna 1945 ja myöhemmin sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Kaj Franck on suunnitellut tuotteita muun muassa Arabialle, Iittalalle ja Artekille. Franckin tunnetuimpia töitä ovat Kilta-sarja, Teema-sarja ja Kartio-lasit. Kaj Franck voitti uransa aikana useita palkintoja ja sai tunnustuksia suunnittelutöistään esimerkiksi Milanon triennaalista vuosina 1951, 1954 ja Milanon triennaalin Grand Prix’n vuonna 1957. Hän on saanut myös Compasso d’Oro -palkinnon, Lunning -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Pro Finlandian. Vuonna 1972 hän sai professorin arvonimen ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin tittelin vuonna 1983. Kaj Franckin mukaan on myös nimetty katu Helsingin Arabianrannassa. Kaj Franck menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 1989 ollessaan 77-vuotias.

Tove Jansson

Tove Jansson oli suomenruotsalainen kirjailija, sarjakuvataiteilija ja taidemaalari, joka tunnetaan parhaiten muumihahmojen luojana. Tove Jansson syntyi 9. elokuuta 1914, Helsingissä. Häntä on kuvailtu humoristiseksi ja suvaitsevaiseksi ihmiseksi. Jansson tuli tunnetuksi 1940-luvulla, kun ensimmäiset muumikirjat julkaistiin. Hänen kirjoittamiaan muumitarinoita ilmestyi sanomalehdissä, sarjakuva- ja kuvakirjoina. Muumikirjoja on käännetty 45 kielelle, ja Tove Jansson onkin Suomen käännetyin kirjailija. Tove Janssonin muumitarinat käsittelevät taidokkaasti erilaisia tunteita. Muumit nousivat nopeasti lasten ja myös aikuisten suosioon. Myöhemmällä iällä Jansson loi enemmän aikuisille suunnattua kirjallisuutta ja kuvataidetta. Muumitarinoita on vuosien varrella esitetty kirjojen ja sarjakuvien lisäksi eri muodoissa, esimerkiksi teatteri-, elokuva-, ooppera-, radio- ja televisiosovituksina. Jansson mielsi itsensä ensisijaisesti taidemaalariksi. Hän teki tilaustöitä ja maalauksia esimerkiksi Auroran Lastensairaalaan, lastentarhoihin, kouluihin, sekä usealle eri hyväntekeväisyysjärjestölle. Tove Marika Jansson kuoli Helsingissä 27. kesäkuuta 2001, 86-vuotiaana. Vuodesta 2020 lähtien Suomen sisäministeriö on suositellut, että 9. elokuuta liputetaan Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen kunniaksi.

Muumipeikko

Muumipeikko on rakastettava ja iloinen olento, joka uhkuu seikkailunhalua. Muumipeikko on aina siellä missä tapahtuu. Hän välittää kovasti ystävistään ja haluaa, että kaikilla hänen lähimmillään on hyvä olla. Muiden muumien tavoin hän myös rakastaa merta. Muumipeikon perusluonne on selkeä yhdistelmä isänsä Muumipapan rohkeutta ja äitinsä Muumimamman myötätuntoa. Muumipeikolle paras paikka maailmassa on Muumilaakso ja hän löytää sieltä aina uusia seikkailuja. Muumipeikon seikkailunhalu ja pelottomuus vievät hänet kuitenkin useasti Muumilaakson ulkopuolelle. Muumipeikon tunnistaa pyöreästä muodosta ja tupsuhännästä. Nuoresta iästään huolimatta Muumipeikko on kohdannut rakkauden ylä- ja alamäet tyttöystävänsä Niiskuneidin kanssa. Muumipeikko esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.

Pikku Myy

Muumitalossa asusteleva Pikku Myy on muumiperheen jäsen, vaikka hän ei ole muumien sukua. Vanhempi Mymmeli on hänen äitinsä, Mymmeli nuorempi hänen siskonsa ja Nuuskamuikkunen on hänen velipuolensa. Huolimatta pienestä koostaan Pikku Myy on luonteeltaan uskalias, peloton ja rohkea. Pikku Myy on tunnettu ärhäkkyydestään ja piikikkäästä huumorintajustaan. Pikku Myy päättää aina omista asioistaan ja tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Hän ei anna epäjärjestyksen häiritä ja mielellään viettää aikaansa ahtaissa ja erikoisissa paikoissa, mihin monet muut eivät edes mahtuisi. Pikku Myy on myös äärimmäisen utelias ja rakastaa salaisuuksia, niitä kuitenkin visusti varjellen. Pikku Myyn tunnistaa hänen oranssista nutturastaan, sekä punaisesta mekostaan. Pikku Myy esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipapan urotyöt.

Tuhto