Rauha (2017)

Kaj Franck

Kaj Franck syntyi 9. marraskuuta 1911 Viipurissa. Hän oli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasi- ja keramiikkamuotoilijoita. Vuonna 1932 Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi. Valmistumisen jälkeen Franck toimi luettelopiirtäjänä, sisustussuunnittelijana, näyteikkunasomistajana, sekä kalustesuunnittelijana. Franck toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950–1973. Tämän lisäksi hän toimi opettajana Taiteellisessa oppilaitoksessa vuonna 1945 ja myöhemmin sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Kaj Franck on suunnitellut tuotteita muun muassa Arabialle, Iittalalle ja Artekille. Franckin tunnetuimpia töitä ovat Kilta-sarja, Teema-sarja ja Kartio-lasit. Kaj Franck voitti uransa aikana useita palkintoja ja sai tunnustuksia suunnittelutöistään esimerkiksi Milanon triennaalista vuosina 1951, 1954 ja Milanon triennaalin Grand Prix’n vuonna 1957. Hän on saanut myös Compasso d’Oro -palkinnon, Lunning -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Pro Finlandian. Vuonna 1972 hän sai professorin arvonimen ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin tittelin vuonna 1983. Kaj Franckin mukaan on myös nimetty katu Helsingin Arabianrannassa. Kaj Franck menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 1989 ollessaan 77-vuotias.

Tove Slotte

Tove Slotte (s.1957) on suomalainen graafinen suunnittelija ja taiteilija. Koulutukseltaan hän on keraamikko. Slotte työskenteli Arabialla vuosina 1985-1990, ja sen jälkeen hän on toiminut freelance-muotoilijana. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten Arabian ja Iittalan muumituotteiden suunnittelijana ja kuvittajana. Tove Slotte on ollut suuri muumifani lapsuudestaan asti. Hän mainitsee, että Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? on muumikirjoista hänen suosikkinsa. Vuoden 1989 syksystä alkaen Slotte on suunnitellut Arabian muumituotteiden kuvituksia, käyttäen inspiraationa Tove ja Lars Janssonin alkuperäiskuvituksia. Hän on suunnitellut Arabian muumituotteita jo yli 30 vuoden ajan.

Merirosvot

Muumimamma

Muumimamma on rakastettava ja lempeä äitihahmo, jonka rauhallinen luonne sopii hyvin vastapainoksi muumiperheen muuten hyvin räikeään ja vilkkaaseen kokonaisuuteen. Muumimamma on rakastava ja välittävä persoona, joka haluaa pelkästään hyvää kaikille eläville olennoille. Muumimamma arvostaa jokaisen erilaisuutta ja on aina oikeudenmukainen. Muumimammaa pidetään hyvin luotettavana ja avuliaana Muumilaakson muiden asukkaiden keskuudessa. Häneltä ei myöskään koskaan lopu kotiaskareet kesken, sillä hän puuhastelee hyvin mielellään esimerkiksi keittiössä ja puutarhassaan. Muumimammalla on hämmästyttävä kyky löytää hyvät puolet myös vastoinkäymisistä. Muumimammalle tärkeitä vaatekappaleita ja esineitä ovat hänen käsilaukkunsa ja esiliinansa. Hänen käsilaukustaan löytyy tarvikkeita jokaisen tilanteen varalle. Muumimamma esiintyy lähes jokaisessa muumikirjassa.

Mymmeli

Mymmeli on ystävällinen ja avulias persoona, joka pitää huolta sisaruksistaan. Mymmelin pikkusisko Pikku Myy on luonteelta hyvin erilainen tapaus. Mymmeli on unelmoija, joka haaveilee rakkauden löytämisestä. Hän muistuttaa luonteeltaan hieman enemmän rauhallista Nuuskamuikkusta, joka on Mymmelin velipuoli. Ulkoisesti Mymmeli muistuttaa siskoaan Pikku Myytä, koska pitää hiuksiaan samalla tavoin nutturalla ja pukeutuu pinkkiin mekkoon. Mymmeli esiintyy ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipappa ja urotyöt.

Niiskuneiti

Niiskuneiti on nuori ja hieman ailahteleva persoona, joka on aina täynnä yllätyksiä. Niiskuneiti on Muumipeikon ystävä ja lemmitty. Niiskuneidillä on veli nimeltä Niisku ja he molemmat kuuluvat Niiskujen sukuun. Niiskut vaihtavat väriään tunteidensa mukaan. Niiskuneiti muuttuu vihreäksi järkyttyessään. Niiskuneiti on ikuinen haaveilija, joka unelmoi usein romantiikasta ja unelmiensa prinssistä. Niiskuneidin hieman turhamainen ja keimaileva luonne saattaa usein ärsyttää muita, mutta itsepäisyys saattaa joskus osoittautua hyvinkin hyödylliseksi. Niiskuneidin tunnistaa hänen kauniin kultaisista otsahiuksistaan ja nilkkarenkaastaan. Niiskuneiti esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti.