Arabia Muumilautanen #32
Stockmann (2015)
Hinta-arvio
100+ käyttäjällä on tämä kokoelmassa
Stockmann -lautanen julkaistiin vuonna 2015 ja se oli rajoitetun ajan tuotannossa. Lautasen kuvituksen on suunnitellut Tove Slotte. Alkuperäiskuvituksessa on käytetty Tove Janssonin Stockmannille 1950...
Stockmann -lautanen julkaistiin vuonna 2015 ja se oli rajoitetun ajan tuotannossa. Lautasen kuvituksen on suunnitellut Tove Slotte. Alkuperäiskuvituksessa on käytetty Tove Janssonin Stockmannille 1950-luvun loppupuolella suunnittelemaa lahjapaperimallia. Alkuperäiset Stockmann-tekstit on hellävaroen poistettu viireistä ja rusetista, mutta alkuperäinen Stockmann-logo on nähtävissä Muumimamman käsilaukussa. Matala lautanen, jonka halkaisija on 19 cm, on muotoilija Kaj Franckin suunnittelemaa Teema-sarjaa.
Lisätiedot
Nimi
Stockmann
Tuotekategoria
Muumilautanen
Järjestysnumero
32
Valmistusvuosi
2015
Teema
Erikoistuotteet
Valmistaja
Arabia
Esineen muotoilija
Kaj Franck
Graafinen suunnittelija
Tove Slotte
Hahmot
Hattivatit
Muumipeikko
Niiskuneiti
Nipsu
Nuuskamuikkunen
Pikku Myy
Vilijonkka
Alkuperäiskuvitus
Lahjapaperi - Stockmann (1950-luku) - Tove Jansson
Mitat
Korkeus: 2.8, Leveys: 19.0 cm
Paino
380 g
Värit
Vaaleansininen, Vaaleanpunainen, Valkoinen
Valmistusmateriaali
Vitroposliini
Type
Lautanen
Suunnittelijat
Kaj Franck
Kaj Franck syntyi 9. marraskuuta 1911 Viipurissa. Hän oli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasi- ja keramiikkamuotoilijoita. Vuonna 1932 Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi. Valmistumisen jälkeen Franck toimi luettelopiirtäjänä, sisustussuunnittelijana, näyteikkunasomistajana, sekä kalustesuunnittelijana. Franck toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950–1973. Tämän lisäksi hän toimi opettajana Taiteellisessa oppilaitoksessa vuonna 1945 ja myöhemmin sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Kaj Franck on suunnitellut tuotteita muun muassa Arabialle, Iittalalle ja Artekille. Franckin tunnetuimpia töitä ovat Kilta-sarja, Teema-sarja ja Kartio-lasit. Kaj Franck voitti uransa aikana useita palkintoja ja sai tunnustuksia suunnittelutöistään esimerkiksi Milanon triennaalista vuosina 1951, 1954 ja Milanon triennaalin Grand Prix’n vuonna 1957. Hän on saanut myös Compasso d’Oro -palkinnon, Lunning -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Pro Finlandian. Vuonna 1972 hän sai professorin arvonimen ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin tittelin vuonna 1983. Kaj Franckin mukaan on myös nimetty katu Helsingin Arabianrannassa. Kaj Franck menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 1989 ollessaan 77-vuotias.
Tove Slotte
Tove Slotte (s.1957) on suomalainen graafinen suunnittelija ja taiteilija. Koulutukseltaan hän on keraamikko. Slotte työskenteli Arabialla vuosina 1985-1990, ja sen jälkeen hän on toiminut freelance-muotoilijana. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten Arabian ja Iittalan muumituotteiden suunnittelijana ja kuvittajana. Tove Slotte on ollut suuri muumifani lapsuudestaan asti. Hän mainitsee, että Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? on muumikirjoista hänen suosikkinsa. Vuoden 1989 syksystä alkaen Slotte on suunnitellut Arabian muumituotteiden kuvituksia, käyttäen inspiraationa Tove ja Lars Janssonin alkuperäiskuvituksia. Hän on suunnitellut Arabian muumituotteita jo yli 30 vuoden ajan.
Hahmot
Hattivatit
Suurissa laumoissa ja äänettömästi vaeltavat hattivatit ovat omituisia olentoja. Hattivatit eivät syö mitään, eivät puhu mitään, eivätkä ne myöskään nuku. Hattivatteja kiinnostaa vain kulkeminen eteenpäin, kohti taivaanrantaa ja edemmäs. Hattivattien ulkomuoto muistuttaa kapeaa ja suippoa sientä, jolla on pienet kädet ja silmät. Ukonilmalla hattivatit muuttuvat sähkönjohdattimiksi, ja niitä on syytä välttää. Muutoin hattivatit ovat vaarattomia. Juhannuksena hattivatit kokoontuvat omalle saarelleen, jonka jälkeen ne jatkavat loputonta vaellustaan. Hattivatit nähtiin ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Muumipeikko
Muumipeikko on rakastettava ja iloinen olento, joka uhkuu seikkailunhalua. Muumipeikko on aina siellä missä tapahtuu. Hän välittää kovasti ystävistään ja haluaa, että kaikilla hänen lähimmillään on hyvä olla. Muiden muumien tavoin hän myös rakastaa merta. Muumipeikon perusluonne on selkeä yhdistelmä isänsä Muumipapan rohkeutta ja äitinsä Muumimamman myötätuntoa. Muumipeikolle paras paikka maailmassa on Muumilaakso ja hän löytää sieltä aina uusia seikkailuja. Muumipeikon seikkailunhalu ja pelottomuus vievät hänet kuitenkin useasti Muumilaakson ulkopuolelle. Muumipeikon tunnistaa pyöreästä muodosta ja tupsuhännästä. Nuoresta iästään huolimatta Muumipeikko on kohdannut rakkauden ylä- ja alamäet tyttöystävänsä Niiskuneidin kanssa. Muumipeikko esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Niiskuneiti
Niiskuneiti on nuori ja hieman ailahteleva persoona, joka on aina täynnä yllätyksiä. Niiskuneiti on Muumipeikon ystävä ja lemmitty. Niiskuneidillä on veli nimeltä Niisku ja he molemmat kuuluvat Niiskujen sukuun. Niiskut vaihtavat väriään tunteidensa mukaan. Niiskuneiti muuttuu vihreäksi järkyttyessään. Niiskuneiti on ikuinen haaveilija, joka unelmoi usein romantiikasta ja unelmiensa prinssistä. Niiskuneidin hieman turhamainen ja keimaileva luonne saattaa usein ärsyttää muita, mutta itsepäisyys saattaa joskus osoittautua hyvinkin hyödylliseksi. Niiskuneidin tunnistaa hänen kauniin kultaisista otsahiuksistaan ja nilkkarenkaastaan. Niiskuneiti esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti.
Nipsu
Hieman pelokkaana ja kilttinä olentona tunnettu Nipsu asustelee myös Muumitalossa ja on mukana monissa muumien seikkailuissa. Nipsu rakastaa kaikkea kiiltävää ja arvokasta, välillä niistä hullaantuen. Hänellä on haaveena tulla rikkaaksi, mutta toistaiseksi suunnitelmat eivät ole tuottaneet tulosta. Nipsu rakastaa myös ruokaa ja on aina siellä, missä herkut tuoksuvat. Toisin kuin monet muut Muumilaakson asukkaat, Nipsu kammoksuu vettä. Nipsu innostuu nopeasti asioista, mutta kyllästyy sitäkin nopeammin, jos niiden eteen tarvitaan raskaita ponnisteluja. Nipsun vanhemmat Hosuli ja Sosuli kadottivat hänet Nipsun ollessa hyvin nuori. Muumiperhe löysi hänet sattumalta ja otti Nipsun huostaansa. Nipsulla on suippokorvat ja pitkä häntä. Nipsu esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Nuuskamuikkunen
Huuliharppua soittava, kalastusta ja vaeltamista rakastava Nuuskamuikkunen on tyyni ja rauhallinen oman polkunsa kulkija. Nuuskamuikkusen koko omaisuus kulkee mukana repussa ja hän tykkää elää yksinkertaista elämää. Nuuskamuikkuselle vapaus on tärkeää ja hän haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Viisas ja pohdiskeleva Nuuskamuikkunen on hyvin suosittu ja ihailtu hahmo, erityisesti pienempien ja pelokkaampien Muumilaakson asukkaiden keskuudessa. Aina talvisin marraskuun tienoilla Nuuskamuikkunen lähtee vaeltamaan kohti etelää. Hänen paras ystävänsä Muumipeikko jää odottamaan Nuuskamuikkusen paluuta keväällä. Mymmeli nuorempi ja Pikku Myy ovat Nuuskamuikkusen sisarpuolia. Vaikka Nuuskamuikkunen viihtyy hyvin yksinään, hän ei kuitenkaan välttele muiden seuraa. Nuuskamuikkusen tunnistaa hänen vihreästä takista ja lierihatustaan. Nuuskamuikkunen tuli tunnetuksi Tove Janssonin kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.
Pikku Myy
Muumitalossa asusteleva Pikku Myy on muumiperheen jäsen, vaikka hän ei ole muumien sukua. Vanhempi Mymmeli on hänen äitinsä, Mymmeli nuorempi hänen siskonsa ja Nuuskamuikkunen on hänen velipuolensa. Huolimatta pienestä koostaan Pikku Myy on luonteeltaan uskalias, peloton ja rohkea. Pikku Myy on tunnettu ärhäkkyydestään ja piikikkäästä huumorintajustaan. Pikku Myy päättää aina omista asioistaan ja tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Hän ei anna epäjärjestyksen häiritä ja mielellään viettää aikaansa ahtaissa ja erikoisissa paikoissa, mihin monet muut eivät edes mahtuisi. Pikku Myy on myös äärimmäisen utelias ja rakastaa salaisuuksia, niitä kuitenkin visusti varjellen. Pikku Myyn tunnistaa hänen oranssista nutturastaan, sekä punaisesta mekostaan. Pikku Myy esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipapan urotyöt.
Vilijonkka
Periaatteiden ja järjestyksen ystävä rouva Vilijonkka on huolehtiva ja hermoileva perheenäiti, joka ei halua lastensa joutuvan väärään seuraan. Vilijonkalle sääntöjen noudattaminen on hyvin tärkeää ja hän saattaa usein hermostua pienistäkin vastoinkäymisistä. Vilijonkka rakastaa siivoamista ja järjestystä, joten joskus villisti leikkivät lapset saattavat saada hänet hyvinkin ärtyneeksi. Kuorensa alla Vilijonkka vaikuttaa kuitenkin kadehtivan muumien rentoa ja huoletonta elämäntyyliä. Vilijonkka asuu aidatussa talossa Muumilaaksossa, kolmen lapsensa kanssa. Hän pukeutuu punaiseen leninkiin, tupsulliseen hattuun ja kantaa mukanaan käsilaukkua. Myös Vilijonkan lapset on aina puettu yhteneväisiin vaatteisiin. Vilijonkka esiintyi ensimmäisen kerran, Tove Janssonin kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään?
