Arabia Muumimuki #7
Muki Tumma Keltainen (1991–1999)
Hinta-arvio
1000+ käyttäjällä on tämä kokoelmassa
Pikku Myy-nimelläkin tunnettu Muki Tumma Keltainen on kolmas Camilla Mobergin suunnittelema muki. Muki julkaistiin vuonna 1991 ja valmistus lopetettiin vuonna 1999. Alkuperäiset kuvitukset löytyvät To...
Pikku Myy-nimelläkin tunnettu Muki Tumma Keltainen on kolmas Camilla Mobergin suunnittelema muki. Muki julkaistiin vuonna 1991 ja valmistus lopetettiin vuonna 1999. Alkuperäiset kuvitukset löytyvät Tove Janssonin romaaneista Taikatalvi ja Vaarallinen juhannus, sekä Tove ja Lars Janssonin sarjakuvasta #17 Muumipeikko ja pyrstötähti. Mukin kuvista välittyy Pikku Myyn kaiken kyseenalaistava luonne ja leikkimielisyys. Kuvituksessa Pikku Myy hätistelee rohkeasti hattivatteja ja rentoutuu kellumalla kaislikossa.
Lisätiedot
Nimi
Muki Tumma Keltainen
Tunnetaan myös nimellä
Pikky Myy
Tuotekategoria
Muumimuki
Järjestysnumero
7
Valmistusvuosi
1991–1999
Teema
90-luku
Valmistaja
Arabia
Pohjaleimat
2 erilaista
Esineen muotoilija
Kaj Franck
Graafinen suunnittelija
Camilla Moberg
Hahmot
Hattivatit
Muumipeikko
Pikku Myy
Tuutikki
Alkuperäiskuvitus
Kirja - Vaarallinen juhannus (1954) - Tove Jansson
Kirja - Taikatalvi (1957) - Tove Jansson
Sarjakuva #17 - Muumipeikko ja pyrstötähti (1958) - Tove Jansson, Lars Jansson
Mitat
Korkeus: 8.1, Leveys: 11.2, Halkaisija: 8.3 cm
Paino
250 g
Tilavuus
300 ml
Väri
Keltainen
Valmistusmateriaali
Vitroposliini
Type
Muki
Esineen pohjaleimat (2)
Suunnittelijat
Kaj Franck
Kaj Franck syntyi 9. marraskuuta 1911 Viipurissa. Hän oli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasi- ja keramiikkamuotoilijoita. Vuonna 1932 Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi. Valmistumisen jälkeen Franck toimi luettelopiirtäjänä, sisustussuunnittelijana, näyteikkunasomistajana, sekä kalustesuunnittelijana. Franck toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950–1973. Tämän lisäksi hän toimi opettajana Taiteellisessa oppilaitoksessa vuonna 1945 ja myöhemmin sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Kaj Franck on suunnitellut tuotteita muun muassa Arabialle, Iittalalle ja Artekille. Franckin tunnetuimpia töitä ovat Kilta-sarja, Teema-sarja ja Kartio-lasit. Kaj Franck voitti uransa aikana useita palkintoja ja sai tunnustuksia suunnittelutöistään esimerkiksi Milanon triennaalista vuosina 1951, 1954 ja Milanon triennaalin Grand Prix’n vuonna 1957. Hän on saanut myös Compasso d’Oro -palkinnon, Lunning -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Pro Finlandian. Vuonna 1972 hän sai professorin arvonimen ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin tittelin vuonna 1983. Kaj Franckin mukaan on myös nimetty katu Helsingin Arabianrannassa. Kaj Franck menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 1989 ollessaan 77-vuotias.
Camilla Moberg
Camilla Kristina Moberg on suomenruotsalainen muotoilija ja taiteilija. Hän syntyi 22. marraskuuta 1961 Helsingissä. Arabian muumituotteiden suunnittelija Tove Slotte jäi vanhempainvapaalle 1990-luvun alussa. Hänen sijaisekseen palkattiin Moberg, joka tuolloin teki lopputyötään Arabialla. Arabian Savoie- ja Pinokas-sarjat ovat Mobergin suunnittelemia. Tove Slotten sijaisena Camilla Mobergille tarjoutui tilaisuus suunnitella neljä seuraavaa muumimukia. Mobergin suunnittelemat muumimukit olivat tuotannossa vuosina 1991-1999. Moberg on luonut merkittävän uran muotoilijana. Camilla Moberg Designs -tuotemerkin alla on julkaistu runsaasti lasiveistoksia ja veistoksellisia valaisimia. Camilla Moberg asuu ja työskentelee Fiskarsin ruukissa.
Hahmot
Pikku Myy
Muumitalossa asusteleva Pikku Myy on muumiperheen jäsen, vaikka hän ei ole muumien sukua. Vanhempi Mymmeli on hänen äitinsä, Mymmeli nuorempi hänen siskonsa ja Nuuskamuikkunen on hänen velipuolensa. Huolimatta pienestä koostaan Pikku Myy on luonteeltaan uskalias, peloton ja rohkea. Pikku Myy on tunnettu ärhäkkyydestään ja piikikkäästä huumorintajustaan. Pikku Myy päättää aina omista asioistaan ja tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Hän ei anna epäjärjestyksen häiritä ja mielellään viettää aikaansa ahtaissa ja erikoisissa paikoissa, mihin monet muut eivät edes mahtuisi. Pikku Myy on myös äärimmäisen utelias ja rakastaa salaisuuksia, niitä kuitenkin visusti varjellen. Pikku Myyn tunnistaa hänen oranssista nutturastaan, sekä punaisesta mekostaan. Pikku Myy esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipapan urotyöt.
Muumipeikko
Muumipeikko on rakastettava ja iloinen olento, joka uhkuu seikkailunhalua. Muumipeikko on aina siellä missä tapahtuu. Hän välittää kovasti ystävistään ja haluaa, että kaikilla hänen lähimmillään on hyvä olla. Muiden muumien tavoin hän myös rakastaa merta. Muumipeikon perusluonne on selkeä yhdistelmä isänsä Muumipapan rohkeutta ja äitinsä Muumimamman myötätuntoa. Muumipeikolle paras paikka maailmassa on Muumilaakso ja hän löytää sieltä aina uusia seikkailuja. Muumipeikon seikkailunhalu ja pelottomuus vievät hänet kuitenkin useasti Muumilaakson ulkopuolelle. Muumipeikon tunnistaa pyöreästä muodosta ja tupsuhännästä. Nuoresta iästään huolimatta Muumipeikko on kohdannut rakkauden ylä- ja alamäet tyttöystävänsä Niiskuneidin kanssa. Muumipeikko esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Tuutikki
Tuutikki on viisas ja avulias muumiperheen ystävä, joka ei nuku lainkaan talviunta. Tuutikki on hyvä ratkaisemaan pulmia ja on luonteeltaan hyvin reipas. Tuutikki viettää talvet Muumien uimahuoneessa, näkymättömien päästäisten seurassa. Tuutikki uskoo, että jokainen oppii kokemustensa ja virheidensä kautta. Hän myös pitää esineiden korjaamisesta. Tuutikin tunnistaa raidallisesta paidasta, tummista housuista ja tupsulakista. Tuutikki esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Taikatalvi.
Hattivatit
Suurissa laumoissa ja äänettömästi vaeltavat hattivatit ovat omituisia olentoja. Hattivatit eivät syö mitään, eivät puhu mitään, eivätkä ne myöskään nuku. Hattivatteja kiinnostaa vain kulkeminen eteenpäin, kohti taivaanrantaa ja edemmäs. Hattivattien ulkomuoto muistuttaa kapeaa ja suippoa sientä, jolla on pienet kädet ja silmät. Ukonilmalla hattivatit muuttuvat sähkönjohdattimiksi, ja niitä on syytä välttää. Muutoin hattivatit ovat vaarattomia. Juhannuksena hattivatit kokoontuvat omalle saarelleen, jonka jälkeen ne jatkavat loputonta vaellustaan. Hattivatit nähtiin ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
