Arabia Muumimuki #68
Muumitalo (2015–)
Hinta-arvio
10000+ käyttäjällä on tämä kokoelmassa
Sijoitus kokoelmissa: 4
Vuonna 2015 juhlittiin Muumien 70-vuotissyntymäpäivää ja Arabia lanseerasi Muumitalo-mukin. Vaikka kyseessä onkin erikoismuki, se on edelleen tuotannossa. Koristesuunnittelija Tove Slotte oli tehny...
Vuonna 2015 juhlittiin Muumien 70-vuotissyntymäpäivää ja Arabia lanseerasi Muumitalo-mukin. Vaikka kyseessä onkin erikoismuki, se on edelleen tuotannossa. Koristesuunnittelija Tove Slotte oli tehnyt suunnitelman kaksi- ja kolmikerroksisesta talomukista. Tuotantoon päätyi tämä kolmikerroksinen versio. Slotte testasi mukille paperista kattokartiota tehdäkseen siitä enemmän muumitalon näköisen. Arabialla ideasta innostuttiin, ja nyt jokaisen talomukin mukana tulee koriste, pahvinen punainen muumitalon katto. Mukissa kuvataan muumitaloa, jonka eri puolille on ripoteltu hahmoja. Slotte käytti suunnittelussaan kuvituksia Tove Janssonin sarjakuvista #2 Muumiperhe, #10 Viidakkoelämää, #13 Yhdistyselämää Muumilaaksossa, sekä #18 Muumipeikko ja kultainen häntä.
Lisätiedot
Nimi
Muumitalo
Tuotekategoria
Muumimuki
Järjestysnumero
68
Valmistusvuosi
2015–
Teema
Moomin 75
Valmistaja
Arabia
Pohjaleimat
3 erilaista
Tarra
MUUMI MUKI 0,3 L Muumitalo - MOOMIN MUG 0,3 L Moominhouse - Designed in Finland - Made in Thailand
Esineen muotoilija
Kaj Franck
Graafinen suunnittelija
Tove Slotte
Hahmot
Haisuli
Hemuli-täti
Muumimamma
Muumipappa
Muumipeikko
Mymmeli
Niiskuneiti
Nipsu
Nuuskamuikkunen
Pikku Myy
Salome
Vilijonkka
Alkuperäiskuvitus
Sarjakuva #2 - Muumiperhe (1955) - Tove Jansson
Sarjakuva #10 - Viidakkoelämää (1956) - Tove Jansson
Sarjakuva #13- Yhdistyselämää Muumilaaksossa (1957) - Tove Jansson
Sarjakuva #18 - Muumipeikko ja kultainen häntä (1958) - Tove Jansson
Mitat
Korkeus: 8.1, Leveys: 11.2, Halkaisija: 8.3 cm
Paino
250 g
Tilavuus
300 ml
Väri
Sininen
Valmistusmateriaali
Vitroposliini
Type
Muki
Esineen pohjaleimat (3)
Suunnittelijat
Kaj Franck
Kaj Franck syntyi 9. marraskuuta 1911 Viipurissa. Hän oli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia lasi- ja keramiikkamuotoilijoita. Vuonna 1932 Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi. Valmistumisen jälkeen Franck toimi luettelopiirtäjänä, sisustussuunnittelijana, näyteikkunasomistajana, sekä kalustesuunnittelijana. Franck toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950–1973. Tämän lisäksi hän toimi opettajana Taiteellisessa oppilaitoksessa vuonna 1945 ja myöhemmin sen taiteellisena johtajana vuosina 1960–1969. Kaj Franck on suunnitellut tuotteita muun muassa Arabialle, Iittalalle ja Artekille. Franckin tunnetuimpia töitä ovat Kilta-sarja, Teema-sarja ja Kartio-lasit. Kaj Franck voitti uransa aikana useita palkintoja ja sai tunnustuksia suunnittelutöistään esimerkiksi Milanon triennaalista vuosina 1951, 1954 ja Milanon triennaalin Grand Prix’n vuonna 1957. Hän on saanut myös Compasso d’Oro -palkinnon, Lunning -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Pro Finlandian. Vuonna 1972 hän sai professorin arvonimen ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin tittelin vuonna 1983. Kaj Franckin mukaan on myös nimetty katu Helsingin Arabianrannassa. Kaj Franck menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 1989 ollessaan 77-vuotias.
Tove Slotte
Tove Slotte (s.1957) on suomalainen graafinen suunnittelija ja taiteilija. Koulutukseltaan hän on keraamikko. Slotte työskenteli Arabialla vuosina 1985-1990, ja sen jälkeen hän on toiminut freelance-muotoilijana. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten Arabian ja Iittalan muumituotteiden suunnittelijana ja kuvittajana. Tove Slotte on ollut suuri muumifani lapsuudestaan asti. Hän mainitsee, että Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? on muumikirjoista hänen suosikkinsa. Vuoden 1989 syksystä alkaen Slotte on suunnitellut Arabian muumituotteiden kuvituksia, käyttäen inspiraationa Tove ja Lars Janssonin alkuperäiskuvituksia. Hän on suunnitellut Arabian muumituotteita jo yli 30 vuoden ajan.
Hahmot
Muumimamma
Muumimamma on rakastettava ja lempeä äitihahmo, jonka rauhallinen luonne sopii hyvin vastapainoksi muumiperheen muuten hyvin räikeään ja vilkkaaseen kokonaisuuteen. Muumimamma on rakastava ja välittävä persoona, joka haluaa pelkästään hyvää kaikille eläville olennoille. Muumimamma arvostaa jokaisen erilaisuutta ja on aina oikeudenmukainen. Muumimammaa pidetään hyvin luotettavana ja avuliaana Muumilaakson muiden asukkaiden keskuudessa. Häneltä ei myöskään koskaan lopu kotiaskareet kesken, sillä hän puuhastelee hyvin mielellään esimerkiksi keittiössä ja puutarhassaan. Muumimammalla on hämmästyttävä kyky löytää hyvät puolet myös vastoinkäymisistä. Muumimammalle tärkeitä vaatekappaleita ja esineitä ovat hänen käsilaukkunsa ja esiliinansa. Hänen käsilaukustaan löytyy tarvikkeita jokaisen tilanteen varalle. Muumimamma esiintyy lähes jokaisessa muumikirjassa.
Pikku Myy
Muumitalossa asusteleva Pikku Myy on muumiperheen jäsen, vaikka hän ei ole muumien sukua. Vanhempi Mymmeli on hänen äitinsä, Mymmeli nuorempi hänen siskonsa ja Nuuskamuikkunen on hänen velipuolensa. Huolimatta pienestä koostaan Pikku Myy on luonteeltaan uskalias, peloton ja rohkea. Pikku Myy on tunnettu ärhäkkyydestään ja piikikkäästä huumorintajustaan. Pikku Myy päättää aina omista asioistaan ja tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Hän ei anna epäjärjestyksen häiritä ja mielellään viettää aikaansa ahtaissa ja erikoisissa paikoissa, mihin monet muut eivät edes mahtuisi. Pikku Myy on myös äärimmäisen utelias ja rakastaa salaisuuksia, niitä kuitenkin visusti varjellen. Pikku Myyn tunnistaa hänen oranssista nutturastaan, sekä punaisesta mekostaan. Pikku Myy esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipapan urotyöt.
Niiskuneiti
Niiskuneiti on nuori ja hieman ailahteleva persoona, joka on aina täynnä yllätyksiä. Niiskuneiti on Muumipeikon ystävä ja lemmitty. Niiskuneidillä on veli nimeltä Niisku ja he molemmat kuuluvat Niiskujen sukuun. Niiskut vaihtavat väriään tunteidensa mukaan. Niiskuneiti muuttuu vihreäksi järkyttyessään. Niiskuneiti on ikuinen haaveilija, joka unelmoi usein romantiikasta ja unelmiensa prinssistä. Niiskuneidin hieman turhamainen ja keimaileva luonne saattaa usein ärsyttää muita, mutta itsepäisyys saattaa joskus osoittautua hyvinkin hyödylliseksi. Niiskuneidin tunnistaa hänen kauniin kultaisista otsahiuksistaan ja nilkkarenkaastaan. Niiskuneiti esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti.
Nipsu
Hieman pelokkaana ja kilttinä olentona tunnettu Nipsu asustelee myös Muumitalossa ja on mukana monissa muumien seikkailuissa. Nipsu rakastaa kaikkea kiiltävää ja arvokasta, välillä niistä hullaantuen. Hänellä on haaveena tulla rikkaaksi, mutta toistaiseksi suunnitelmat eivät ole tuottaneet tulosta. Nipsu rakastaa myös ruokaa ja on aina siellä, missä herkut tuoksuvat. Toisin kuin monet muut Muumilaakson asukkaat, Nipsu kammoksuu vettä. Nipsu innostuu nopeasti asioista, mutta kyllästyy sitäkin nopeammin, jos niiden eteen tarvitaan raskaita ponnisteluja. Nipsun vanhemmat Hosuli ja Sosuli kadottivat hänet Nipsun ollessa hyvin nuori. Muumiperhe löysi hänet sattumalta ja otti Nipsun huostaansa. Nipsulla on suippokorvat ja pitkä häntä. Nipsu esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Vilijonkka
Periaatteiden ja järjestyksen ystävä rouva Vilijonkka on huolehtiva ja hermoileva perheenäiti, joka ei halua lastensa joutuvan väärään seuraan. Vilijonkalle sääntöjen noudattaminen on hyvin tärkeää ja hän saattaa usein hermostua pienistäkin vastoinkäymisistä. Vilijonkka rakastaa siivoamista ja järjestystä, joten joskus villisti leikkivät lapset saattavat saada hänet hyvinkin ärtyneeksi. Kuorensa alla Vilijonkka vaikuttaa kuitenkin kadehtivan muumien rentoa ja huoletonta elämäntyyliä. Vilijonkka asuu aidatussa talossa Muumilaaksossa, kolmen lapsensa kanssa. Hän pukeutuu punaiseen leninkiin, tupsulliseen hattuun ja kantaa mukanaan käsilaukkua. Myös Vilijonkan lapset on aina puettu yhteneväisiin vaatteisiin. Vilijonkka esiintyi ensimmäisen kerran, Tove Janssonin kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään?
Nuuskamuikkunen
Huuliharppua soittava, kalastusta ja vaeltamista rakastava Nuuskamuikkunen on tyyni ja rauhallinen oman polkunsa kulkija. Nuuskamuikkusen koko omaisuus kulkee mukana repussa ja hän tykkää elää yksinkertaista elämää. Nuuskamuikkuselle vapaus on tärkeää ja hän haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Viisas ja pohdiskeleva Nuuskamuikkunen on hyvin suosittu ja ihailtu hahmo, erityisesti pienempien ja pelokkaampien Muumilaakson asukkaiden keskuudessa. Aina talvisin marraskuun tienoilla Nuuskamuikkunen lähtee vaeltamaan kohti etelää. Hänen paras ystävänsä Muumipeikko jää odottamaan Nuuskamuikkusen paluuta keväällä. Mymmeli nuorempi ja Pikku Myy ovat Nuuskamuikkusen sisarpuolia. Vaikka Nuuskamuikkunen viihtyy hyvin yksinään, hän ei kuitenkaan välttele muiden seuraa. Nuuskamuikkusen tunnistaa hänen vihreästä takista ja lierihatustaan. Nuuskamuikkunen tuli tunnetuksi Tove Janssonin kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.
Mymmeli
Mymmeli on ystävällinen ja avulias persoona, joka pitää huolta sisaruksistaan. Mymmelin pikkusisko Pikku Myy on luonteelta hyvin erilainen tapaus. Mymmeli on unelmoija, joka haaveilee rakkauden löytämisestä. Hän muistuttaa luonteeltaan hieman enemmän rauhallista Nuuskamuikkusta, joka on Mymmelin velipuoli. Ulkoisesti Mymmeli muistuttaa siskoaan Pikku Myytä, koska pitää hiuksiaan samalla tavoin nutturalla ja pukeutuu pinkkiin mekkoon. Mymmeli esiintyy ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumipappa ja urotyöt.
Muumipeikko
Muumipeikko on rakastettava ja iloinen olento, joka uhkuu seikkailunhalua. Muumipeikko on aina siellä missä tapahtuu. Hän välittää kovasti ystävistään ja haluaa, että kaikilla hänen lähimmillään on hyvä olla. Muiden muumien tavoin hän myös rakastaa merta. Muumipeikon perusluonne on selkeä yhdistelmä isänsä Muumipapan rohkeutta ja äitinsä Muumimamman myötätuntoa. Muumipeikolle paras paikka maailmassa on Muumilaakso ja hän löytää sieltä aina uusia seikkailuja. Muumipeikon seikkailunhalu ja pelottomuus vievät hänet kuitenkin useasti Muumilaakson ulkopuolelle. Muumipeikon tunnistaa pyöreästä muodosta ja tupsuhännästä. Nuoresta iästään huolimatta Muumipeikko on kohdannut rakkauden ylä- ja alamäet tyttöystävänsä Niiskuneidin kanssa. Muumipeikko esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Haisuli
Haisuli tunnetaan ilkikurisena ja kiukkuisena olentona, joka suorastaan nauttii näpistelystä ja huijaamisesta. Vaikka Haisulin tekoset saadaankin aina selville, hän jatkaa silti kepposiaan, koska se on hänelle ominaista, eikä vain siksi, että hän olisi luonteeltaan ilkeä. Haisulin temppujen takia hän ei ole kovinkaan pidetty hahmo muiden Muumilaakson asukkaiden keskuudessa, vaikka muumit suhtautuvatkin häneen yllättävän lempeästi. Ulkopuolisuus ei kuitenkaan tunnu haittaavaan Haisulia, vaan hän on erittäin ylpeä maineestaan. Haisulia ei yleensä kutsuta mukaan retkille tai tapahtumiin, mutta hän saattaa kuitenkin ilmestyä kuokkavieraaksi. Tumma ja karvainen Haisuli tuli tutuksi Tove Janssonin ensimmäisessä Muumipeikosta kertovassa sarjakuvassa.
Muumipappa
Muumipappa on muumiperheen päättäväinen ja oikeudenmukainen selkäranka. Muumipappa tunnetaan seikkailijana, jolla on tuhansia tarinan arvoisia kokemuksia nuoruusvuosiltaan. Muumipappa on ajattelija, joka kirjoittaa ylös pohtimiaan asioita ja haluaa aina olla tietoinen mitä hänen ympärillään tapahtuu. Muumipapalle perhe on kaikki kaikessa, ja hän on valmis tekemään mitä tahansa rakkaimpiensa eteen. Hän on asettunut jo aloilleen Muumilaaksoon ja tykkää rauhallisesta elämästä, kuitenkin aina haikeasti muistellen villejä seikkailujaan. Muumipappa myös rakastaa merta ja pitää itseään hyvänä kalastajana ja purjehtijana. Hän tykkää käyttää kävelykeppiä ja Muumipappaa ei juuri koskaan nähdään ilman silinterihattuaan. Muumipappa esiintyi ensimmäisen kerran Tove Janssonin kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.
Salome
Ötökkä Salome on pieni Taikatalvi-teoksessa esiintynyt nainen, joka tulee talvella uimahuoneella asumaan. Hän asustaa muumien meripihkasta tehdyssä koristeraitiovaunussa. Salome tykkäisi kuunnella myös torvensoittoa, mutta torvea kantavalla Reippailja-Hemulilla ei ole aikaa soitteluun. Tämä tekee Salomen surulliseksi.
